Tampereen Seudun Mobilistit tiedottaa
Tervetuloa Tampereen Seudun Mobilistien uudistetuille sivuille. Sivut on laadittu Kotisivukone.fi -palvelun avulla. Sivuilla pyritään jatkossa tiedottamaan aktiivisesti yhdistyksen tapahtumista tapahtumakalenterin, etusivun juttujen ja kuva-arkiston avulla. Sivujen kautta käyttäjä voi lähettää palautetta Ota yhteyttä- lomakkeella ja jäseneksi voi ilmoittautua Jäsenhakemus- lomakkeella.
Maanantain 14. tammikuuta Restauranta-ilta oli sovittu muistelupäiväksi. Yhdistyksemme perustajajäsen Matti Järvenpää, reippaasti yli 80 vee., lupautui kertomaan yhdistyksemme varhaisista vaiheista. Matti on tunnettu monesta asiasta, esimerkiksi Rautapuistostaan, monista TV-taltioinneista, jatkuvasta osallistumisestaan Talviajoihin yleensä porukan vanhimmalla autolla, jonka merkki on Citroën.
Yhdistyksemme on SAHK:n ensimmäinen, siis vanhin, paikallisyhdistys. Matti kertoi, että potku perustamiselle tuli, kun Kyröskoskelle Matin työpaikalle tuli harjoittelijaksi nuori insinööri ja mobilisti Reni Hildeen, joka oli SA-HK:n perustajajäsen. Tampereella oli jo muutama SA-HK:n jäsen, jotka olivat todenneet, ettei pieni klubimainen toiminta toiminut Helsinki-Tampere-akselilla pitkän välimatkan takia, vaan tarvittiin paikallinen, Tampereen seudun paikalliskerho. Yksi näistä varhaisista SA-HK:n jäsenistä oli Olavi Sallinen, jonka ansiosta toiminta myöhemmin keskittyi Kangasalle.
Ilmeisesti SA-HK ei ollut kovin onnellinen tästä laajennuksestaan, koska ainakin pöytäkirjan valossa yhdistyksemme perustaminen oli tehty aika monimutkaiseksi. Ehkä tästä syystä kerhomme järjestysnumerokin on 4, vaikka sen pitäisi loogisesti ja myös tunteenomaisesti olla yksi ensimmäisenä ja vanhimpana. Nykyisin ykkönen on Helsingin Seudun Automobiiliklubi (HAK), joka on perustettu vasta vuonna 1970. Matti totesi tästä, että oikeastaan hallituksen jäsenemme Leilan on syytä ryhtyä ajamaan ykkössijaa nykyisen Sahkin paikallisosastojen listalla. Leilalla olisi siihen sekä sukunsa että yhdistyksen puolesta velvollisuus.
Ensimmäisen kerran kutsu kuului 1.2. elokuuta 1964 Härmälän leirintäalueelle tavoitteena perustaa Suomen Automobiili-Historiallisen Klubin alainen osasto, joka käsittää Tampereen ympäristöineen ja jonka kotipaikka on Tampere. Nimilistassa on 19 nimeä, osa heistä vieläkin aktiivisesti toiminnassa mukana. Seuraava vaihe oli järjestäytymiskokous 20. huhtikuuta 1965 Tammerkosken Auto-Opistolla. Läsnä oli 24 henkilöä, joista neljä on SA-HK:n jäseniä ja yhdistys päätettiin perustaa. Matti oli jäsenenä ensimmäisessä hallituksessa ja teknisessä komiteassa, kuten myös Olavi Sallinen. Teknisessä valiokunnassa oli jäsenenä myös ikinuori Rainer Mäkipää. Puheenjohtajaksi valittiin Juha Salminen, joka äskettäin menehtyi. Vietimme hiljaisen hetken hänen, Matti Mönkäreen ja Ratse Skaffarin muistoksi.
Läsnä meitä oli 33 henkilöä, ei ihan kaikki miehiä. Ilta oli mukava ja keskeistähän tässä on, että yhdistyksellä on mahtava historia, jonka pohjalta voidaan ponnistaa eteenpäin. Prusin Antin kanssa olemme tallentaneet nauhalle Matin ja Reni Hildeenin tarinointia yhdistyksen perustamisesta useita tunteja. Myös yhdistyksen arkisto on melko täydellinen alusta alkaen, että yhdistyksen historian kirjoittaminen ei ole mikään mahdoton urakka. Yhteisesti todettiin, että muisteluilta on läsnäolijoille mukava ja hieno kokemus. Päätettiin, että palataan asiaan viimeistään ensi syksyn kerhoilloissa.
Martti Piltz
Sunnuntaina 9.12. vietettiin perinteisiä Puurojuhlia Sasin Toukolan juhlatalossa. Ajokeli ei ollut kovin juhlallinen. Vettä tuli kuin aisaa ja lumet olivat kadonneet. Vesisateen hyvä puoli ole se, että se oli sulattanut jyrkän mäen juhlatalolle, jolloin pääsimme kaikki autolla perille. Meitä oli 72 yhdistyksen jäsentä paikalla, mikä on keskimäärää huomattavasti enemmän, mutta vähemmän kuin viime vuonna.
Puheenjohtaja palkitsi kerhomme puurtajana Veikko Taipaleen. Veikko on osallistunut Restaurannan kunnossapitoon huippuahkerasti ja oli sääntöuudistustyöryhmän sihteeri. Puurojuhlien viihdyttäjäksi oli kutsuttu Reijo ja Eva-Liisa Kiviaho. He soittivat hienoa saksalaista posetiivia, josta tuli suomalaisia ja saksalaisia joululauluja ja vaikka mitä. Rohkeimmat meistä pääsivät kokeilemaan, miten posetiivista saa ääntä. Posetiivi kuulosti positiiviselta.
Puuro ja väskynäsoppa olivat hyviä, niin kuin on totuttu. Kahvi ja joulutorttu maistuivat ja piparit olivat parhaita. Lopuksi olivat arpajaiset. Palkintoja oli paljon, kiitoksia lahjoittajille, joista tärkeimmät olivat Presco, Tammer-Lattiat, Mobilia ja Vehoniemen Automuseo. Leipomotuotteita oli palkinnoissa myös paljon, mutta lahjoittaja jäi ainakin kirjoittajalle epäselväksi, mutta kotona totesin, että hyviä olivat. Kiitos myös arpajaisten henkilökunnalle: Ari-Pekka Lällä, Reijo Pirinen ja Jorma Palonen.
Ensi vuoden Puurojuhlan paikka taisi tulla valittua taas Toukolaan.
Hyvää Joulun ajan odotusta kaikille. Ensi vuoden ensimmäinen tapahtuma on maanantaina 14. tammikuuta Restaurannassa, jolloin muistellaan kerhoin historiaa.
yst.
mpz
ps. lisää kuvia kuva-arkistossa
Tampereen Seudun Mobilistien viime vuonna hyväksytyn strategian mukaisesti etsimme uusia yhteistyökumppaneita tai virkistämme vanhoja kontakteja. Ammattiopetus on Tampereella koottu Tredu-nimen alle (Tampere Education= suomeksi Tredu). Tredu voisi olla yksi parhaimmista yhteistyökumppaneistamme monestakin näkökulmasta. Jäsenemme Heikki Lielahti on Tredun autopuolen pitkäaikainen opettaja. Hänen kauttaan saimme kutsun pitää syyskokouksemme Tredun autoalan opetustiloissa Ajokinkujalla entisessä postiautovarikossa.
Pitkästä aikaa oli syyskokouksessa kokousesitelmä. Tredun autoalan koulutuspäällikkö Teemu Kalliomäki esitteli hienosti ja ymmärrettävällä kansankielellä, kuinka opetus nykyisin toimii. Varmaan ymmärsimme sen, että koulutus on muuttunut meidän opiskeluajoista hieman, mutta niin ovat opiskelijat ja yhteiskunnan tarpeet. Melkein uskomatonta on, miten yksilökohtaisesti opetus nuorille muokataan. Kuten kaikkeen opetus- ja kulttuuritoimeen, yhteiskunnan säästöpaineet purevat voimakkaasti myös Tredun opetukseen. Mutta pakko on uskoa, että koulutus on parasta mahdollista, mitä nykyisellä rahoituksella saadaan. Kokouksen jälkeen pääsimme tutustumaan opetuskorjaamoihin, joista maallikkona voi arvioida, että kun näimme vastaavat tilat kuukausi sitten Laakkosella, niin erot ovat aika pienet.
Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Håkan Sandbacka. Läsnäolijoita oli nimilistan mukaan 37. Hallituksen esittämä toimintasuunnitelma ja budjetti hyväksyttiin yksimielisesti ja varsin vähäisellä keskustelulla. Ensi vuoden tärkein ja näkyvin uudistus on kerholehtemme, jonka ulkoasu ja sisältö tulee muuttumaan. Lehdestä tietenkin tehdään kaikille postitettava paperiversio, mutta myös nettisivuille tuleva sähköinen versio.
Toimintasuunnitelmassa tärkeällä sijalla on yhteisten tapaamisten lisääminen, lähinnä Restauranta-kiinteistön puitteissa ja toisaalta tutustuminen muihin ajoneuvoalan yhdistyksiin, kuten esimerkiksi Mansen Masinistit ja FHRA. Vanhoista perinteistä ohjelmaan palaa SyysRestaRanta, joka pidettään Mobilian yläpihalla elokuun lopussa. Tapahtumatoimikunnan vetäjä Leila Suutarinen esitteli jo viime keväästä alkaen hauduteltua ajatusta lähteä kevään kerhoretkelle tutustumaan Riikan automuseoon, joka on isketty EU-rahoilla hienoon kuosiin. Kevätretkelle sopii reitin varteen useita muitakin kiinnostavia ajoneuvomuseoita.
Jäsenmaksu päätettiin pitää ennallaan 45 eurona.
Kokouksen tärkein päätös ilman muuta oli uusien sääntöjen hyväksyminen. Sääntöjen uudistaminen on esitetty strategiasuunnitelmassa. Uudet säännöt siirtyvät nettisivuillemme ensi viikolla, koska ne astuvat voimaan heti, kun rekisteröimisviesti saadaan yhdistysrekisteristä ja luonnollisesti se julkaistaan myös Hyrysysyssä. Säännöt valmisteli sääntötyöryhmä, johon osallistuivat Harri Honkanen, Rainer Mäkipää, Petri Rannikko, Petri Pessi, Veikko Hoppula ja Veikko Taipale. Työryhmän puheenjohtaja kiitän heitä yhdistyksen puolesta. Sääntöuudistus tuntui herättävän positiivista mieltä kokousväen keskuudessa, mikä osoittanee, että uudistukselle oli tarvetta.
Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti edelleen allekirjoittanut. Kiitän luottamuksesta, mutta silti vanhenen taas yhden vuoden puheenjohtajana. Uusi puheenjohtaja on etsinnässä. Hallituksen erovuoroiset jäsenet Leila Suutarinen, Kalevi Nokkonen ja Ari-pekka Lällä valittiin yksimielisesti uudestaan. Hallituksessa jatkavat Petri Pessi , Petri rannikko ja Tuukka Perkola. Tämä kait osoittaa kokouksen luottamusta hallituksen toimintaan.
Kiitos Tredulle ja sen edustajille Teemu Kalliomäelle, Heikki Lielahdelle ja projektipäällikkö Jari Jokirinteelle kokouspuitteista ja -tarjoilusta. Palaamme yhteistyöehdotuksen kanssa asiaan.
Martti Piltz
Keskittynyttä kokousväkeä
Esitelmäkin kuultiin
Paikalle kertyi 40 osanottajaa, mikä on paljon kerhon tapahtumissa. Ikähaitari oli noin 90 vee-9 vee. Jo tämä yksi ainut oikeasti nuori pudotti läsnäolijoiden keski-iän lähes 70 ikävuoteen. Jokseenkin jokainen läsnäolijoista oli ”vanhoja” maanantaikerholaisia. Joukko oli suuri ja onneksi joukossa oli myös ensikertalaisia Restaurannassa ja myös siellä harvoin nähtyjä, joten tilaisuus vastasi tarvettaan. Taloa tutkittiin, ihmeteltiin sen hyvää kuntoa ja Kake Välimaa esitteli halukkaille varastoliiterimme sisältöä.
Puhetta riitti. Se onkin maanantaikerhon perussisältö. Mahtava polotus kuului varmaan melkein kylämme keskustaan asti, kun meillä (melkein) kaikilla on lievää vakavampi kuulon alenema ja sen vastapainona vielä vakavampi äänitason nousu. Kun yrittää selvittää, miten tässä yhtälössä voi saada mitään selvää puheesta, niin ainut keino on puhua vielä suuremmalla volyymilla. Kahvia meni ja makkaramestarimme Joenpolven Matti kärvensi makkaraa, jotka tuhottiin viimeistä pätkää myöten.
Mukava ilta. Yleisen keskustelun joukosta voidaan todeta ainakin seuraavat asiat: Restaurannan isäntä on Raimo Mesiranta. Hänen yhteystietonsa saa nettisivuiltamme. Raimo hoitaa pehtoorina kaikki Restaurannan asiat, toki maanantaiterapiajoukon ja muutaman muun aktivistin avustuksella. Raimo osaa vastata jokaiseen kysymykseen, joka koskee Restaurantaa. Restauranta on vuokrattavissa varsin kohtuullisen hintaan jäsenkunnan yksityiseenkin käyttöön. Myös näistä asioista Raimo vastaa. Seuraava kutsu tulee jäsenmaksulapun kanssa marraskuun lopussa yhdistyksen historia- ja perinnemuisteluiltaan. Yhdistyksemme perustaja Matti Järvenpää on luvannut tehdä sinne esityksen. Hallitus tutkailee mahdollisuuksia järjestää kesän aikana ”perhepäivän” työnimellä jäsentapamisen Restaurantaan.
Kuvia myös Kuva-arkistossa.
AUTOJA HANGAARISSA
Lokakuun kerhoiltaa vietettiin Audi Centerissä Tampereen Laakkosella. Meitä oli paikalla 36 jäsentä. Audi-puolen pomo Timo Lintinen kertoi suuren maailman ihmeitä meille ja tarjosi myös kahvit ja pullat. Laakkonen on perheyritys, jonka ydin on ja on ollut aina Joensuussa. Yritys on perustettu vuonna 1960. Sen juuret ovat Pohjois-Karjalan metsissä ja puutavarayhtiössä. Puutavarakaupan tilalle on
tullut autokauppaa, lehtiä, painotuotteita, kiinteistöjä ja Kytäjän golf- ja asuinalue. Autotalo Laakkonen Oy ja Veljekset Laakkonen Oy ovat autojen vähittäismyyntiketju, joka tekee vuosittain yli 36 000 a autokauppaa.
Saimme muun muassa kuulla, että vaikka Suomen automarkkinat ovat pienet verrattuna Euroopan maihin, niin autotalot ovat suuria. Tampere on Laakkosen toimipisteistä suurin ja mahtuu Pohjoismaiden viiden suurimman joukkoon ja Euroopassakin kärkipäähän. Tämän tietysti voi itsekin arvata, kun kiertelee Eurooppaa, joka on täynnä pieniä autokauppoja. Audi ja Folkkari markkinoivat tuotteensa tehdasvetoisella markkinointikonseptilla. Audit myydään siis kaikkialla Euroopassa samanlaisista hangaareista ja autot ovat aina kaikkialla samassa järjestyksessä. Päämies vahtii, että markkinointikonsepti toimii kaikkialla suunnitellulla tavalla. Mekin siis voimme käppiä vaikka Saarenmaan Küresaaren Audi-hangaariin (muistaakseni siellä on Audi-myymälä keskellä ei-mitään) ja tuntea olevamme Tampereella. Ei huono!
Olemme aikaisemmin käyneet Laakkosella ja ainakin kerran Näsijärvi-ajo on startannut heidän pihaltaan. On hienoa päästä näkemään ja kuulemaan, mitä autokaupassa tapahtuu! Kiitokset Timpalle ja Laakkoselle. Jätimme muistoksi käynnistämme Tampereen Seudun Mobilistien levykkkeen.
KERTAUSHARJOITUKSET 21.8.
Elokuun kerhoiltaa vietettiin Ollisen toimintatilalla Tottijärvellä. Meitä tammobilaisia vierainemme oli paikalla 38 henkilöä, kaukaisimmat jäsenemme Saksasta saakka. Osallistujamäärä lähenteli tämän vuoden ennätystä, Raimolla meitä taisi käydä tuli 40 henkilöä. Toisaalta nyt oli mukana nuoria ja naisväkeä poikkeuksellisen paljon. ATS-tykinvetäjällä ja Nasulla ajelu oli ehkä vähän äijämäistä puuhaa, mutta kyllähän voima, savu ja ääni kaikkia kiinnostavat. Monille vehkeet olivat ehkä tuttuja kertausharjoituksista, mutta olihan meitä paikalla niin vanhoja, ettemme edes kertausharjoituksissa nähneet muuta kuljetuskalustoa kuin hevosen ja kärryt. Isäntämme Martti Ollinen esitteli asiantuntevasti ajopelejään. Kalustoa oli ainakin riittävästi. Kokoelmassa oli Maran kilpavehkeitä ja sotaväen kuljetuslaitteita. Kuskit työnsivät ja hilasivat meitä kyytiin ja painoivat sitten savua taivaalle. Sotilasvehkeissä ergonomia tai muut nykypäivän hömpötykset loistavat poissaolollaan, mutta savu ja ääni korvaavat ne ja onhan niillä tositoimissa selvä pelotusvaikutus. Kyyti kelpasi kaikille. Kahveja juotiin kahdessa paikassa. Tervetulokahvit ja munkit tarjoiltiin aika normaaleissa olissa. Ajouran varressa oli laavu ja olisi ollut sotaväen saunavaunukin, joka nyt jäi kokeilematta. Laavussa oli mahtava hiillos, jossa kärvensimme makkaraa ja joimme nokipannukahvia. Laavu metsässä ja avotuli jo pimenevässä illassa ovat varmaankin nykypäivän ihmiselle aina suuri elämys ja nyt vielä mukavassa, tutussa joukossa. Retki oli hieno elämys. Kiitos Leilalle tapahtuman ideasta ja järjestelyistä. Seuraavaksi sitten on lauantaina 8.9. Vehoniemiajo ja lokakuussa kerhoilta on keskiviikkona 17.10. klo 18. Autotalo Laakkosella Tampereella.
Kuva ja teksti: Martti Piltz
Webmaster 22.1.2019 Matin juttu
