Tampereen seudun mobilistit Ry

Näillä historiallisilla sanoilla voisi ehkä kuvata huolia siitä, että ”EU:n ja Suomen Herrat (käytännössä siis nuoret naiset) estävät vanhojen ajoneuvojen käytön Suomessa”. Näin voi ainakin tulkita autoalan asiantuntijan Hanna Kalenojan esitelmän ytimen Vapriikissa keskiviikkona 27. lokakuuta Tampereen Seudun Mobilistien järjestämän seminaarisarjan ensimmäisessä jaksossa. Tilaisuuden avasi Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton (SAHK) puheenjohtaja Antti Poussa. Meitä oli noin 25 henkilöä kuuntelemassa ja keskustelemassa. Väkimäärä ylitti kaikkien odotukset, samoin keskustelun vilkkaus.

Maailma muuttuu ja me sen mukana. Nyt on paljon vaihtoehtoja ajoneuvojen käyttövoimaksi. On myös AGENDA 2030, jonka mukaan ajoneuvotuotantoa väännetään vähäpäästöisemmäksi. ”Perusbensa-auton” tuotannon loppu näkyy, mutta käyttö jatkuu. Sähkö on nyt muotisana ja mielipidemittausten ja automyynnin kehityksen mukaan, me ihmiset haluamme sähköauton. Ja autoteollisuus haluaa niitä tuottaa. Välivaiheena ovat ”sähköavusteiset” hybridit. Sähköautojen hintojen lasku bensa-auton tasolle on selvässä näköpiirissä. Asiantuntija osaa pelkistää valtavasta tiedon ja vaihtoehtojen määrästä punaisen langan, joka normaalisti ja helposti hukkuu median otsikoihin.

Jos asiaa ajattelee kulttuuriperinnön säilyttämisen näkökulmasta, mobilismin arvo tietenkin nousee ”perusbensa-auton” noin satavuotisen valtakauden eli aikakerrostuman todisteena. Eihän kukaan enää (paitsi jotkut ikivanhat hyypiöt) tiedä, mikä oli lankapuhelin tai levysoitin tai pulsaattoripyykkikone. Vanhoilla ajoneuvoilla ja niiden huolto-, korjaus- ja käyttötaidolla tulee olemaan tärkeä tehtävä kulttuuriperinnön siirtämisessä niille, toistaiseksi nuorille ihmisille, jotka eivät ole kuulleetkaan polttomoottorin putputusta jokapäiväisenä äänenä, eivätkä koskaan tule tarvitsemaan esimerkiksi vaihteistoa ajoneuvoissaan.

Kiitos luennoitsijallemme Hanna Kalenojalle uusista ajatuksista. Hänen esityksensä tulee artikkelina Hyrysysyyn. Meillä ”viisasten kerho” kehittelee esityksen sisällöstä ydinkohdat mobilismin kehitykselle.

Seminaarisarja jatkuu 1.12. Vapriikin auditoriossa klo 17 ohjelmalla, jossa selvitellään Museoviraston liikenteen avustusten hakuperusteiden muutosta.

Tiistaina 4. tammikuuta klo 10-15 Mobliliassa on Museoviraston avustusten perinteinen työpaja.

Seminaarisarja jatkuu tammikuussa yhteistyössä Postimuseon ja Mobilian kanssa.

PS. Maakansa on muinainen sanomalehti Suomessa ja Päivänpeli oli Yleisradion päivittäinen uutiskommentointi.

mpz 3.11.2021

Vain hyytävän kylmä sää ja kova tuuli ehkäisivät kaiken työnteon maanantaina 18.10. Hyvä kun makkarat kuumenivat viimassa edes alapuolelta. Loppujen lopuksi makkarimestari Matti taikoi ne erittäin hyviksi ja Leilan talkoovoileivät maistuivat.

Onneksi kerhon kuorkki, Chevrolet vm. 1946, piileksi tallissa. Se saatiin suhteellisen pienin ponnistuksia käyntiin ja koeajolenkille. Hyvin peli pelasi. Ensi vuoden ajokaudella sitä täytyy ulkoiluttaa jossain tapahtumissa. Tällä kertaa se vältti elokuvatuotannon, johon se oli tarjolla.

Kahtena peräkkäisenä maanantaina ( 4.10. ja 11.10.) Restaurannassa on talkoiltu. Porukkaa on ollut normaalit parikymmentä henkilöä kerrallaan. Jälkeäkin syntyy ihan tyydyttävästi. Toistaiseksi on ainakin kaksi vaihtolavallista kuskattu risuja ja roskaa asiaankuuluviin paikkoihin. Risukkoa on raivattu ja leikattava nurmialue on rajattu ja ajettu kunnon laitteella. Varastoista on aivan hyödytöntä materiaalia poistettu ja ne pyritään järjestämään niin, että niiden käytettävyys paranee. Restauranta-tilan hoito- ja ylläpito suunnitelman on tehnyt pehtoori Petri Rannikko.

Viime maanantain pikku ponnistus oli saada Diamond soimaan, koska se menee kaupungin mainoskuvaukseen keskiviikkona. Diamondin elvytys sinänsä oli suhteellisen helppo rasti, koska se lähti melkein laakista käymään ja lähti myöskin keskiviikkoaamuna. Chevrolet-kuorkkiakin on kyselty elokuvantuotantoon Tampereelle. Se ei ollut yhtä innostunut lähdöstä kuin Diamond, mutta saatiin akku lataukseen.

Makkaramestari Matti kärvensi taas hyvät makkarat ja popsittiin Leilan tekemät sämpylät talkoomuonana. Talkoot jatkuvat vielä ainakin maanantaina 18.10. Ulkoilu tekee kaikille hyvää ja pieni puuhastelu saa lihakset liikkeelle.

- mpz 13.10.2021

Kuva: Timo Lintinen

Olimme 29.9. tutustumassa jäsenemme Reijo Hietasen talliin. Reijo lienee tunnetumpi veteraanikilpa-pyöristään, niillä ajamisesta sekä sen lajin järjestötyöstä. Hän puuhailee siis Suomen Veteraanikilpamoottoripyöräkerho ry;n puitteissa. Meillä oli tarkoituksena mennä auttamaan häntä syyskuussa Pyynikin Muistoajojen järjestelyissä. Muistoajot kariutuivat sitten kuitenkin. Samalla myös selvisi, että meiltä puuttuu Tieturva Ykkönen, jota tarvitsisimme omissakin tapahtumissa aina, jos niissä on liikenteen ohjausta. Onneksi olemme selvinneet pysäköinnin ohjauksella. Mutta kuitenkin järjestämme lähiaikoina opastustilaisuuden, miten Tieturva Ykkönen suoritetaan tietokone näpyttelynä.

Reijolla on mahtava "äijäluola". Silmämääräisesti tilaa on 1 000 neliötä. Tilassa on oleskelualuetta ja "näyttelyaluetta" ja paljon erilaisia työstökoneita ja niiden joukossa Reijon omia kilpapyöriä. Asiasta mitään ymmärtämättä olisin tunnistanut Reijo Rickman Metisse-pyörän kuskiksi. Mutta oli siellä Nortonkin, jollaisia kuolasimme pikkukilleinä Eltsussa.

Mutta oli siellä autojakin. Kun näköjään Reijolla rauta taipuu tai muovautuu miksi vain, niin tekeillä oli Studebaker, josta näyttäisi tulevan aivan mahtavan hieno. Oli siellä sekä valmiina että tekeillä useampia ajopelejä. Reijon kalustoon on siirtynyt pitkään Vehiksessä seisonut Flint, jonka hän aikoo saada soivaan kuntoon.

Jotta saisimme yhdistyksen lentoon ja väheksymättä nykyistä yli 600 henkilön jäsenmäärämme, meidän pitäisi löytää omaan käyttöömme samankaltainen toimitila Tampereelta.

-mpz

5.10.2021

"Kurvaa Kangasalle" on ajoneuvoharrastajien vuosittainen yhteistyöponnistus Kangasalla 29.9.2021. MobiIia, Vehoniemen Automuseo ja me Mobilistit halusimme liittää siihen tapahtumapaikan, Kangasalan, nimen. Nyt siihen osallistuivat myös Linja-autohistoriallinen Seura ja Pirkanmaan Tiepalveluyhdistys sekä sydäniskuri-tiedotus. Tälläkin tapahtumalla oli onnea. Ei satanut ja sää parani päivän mittaan. Tosin kuulopuheiden mukaan lähiseudulla olleet sateet pysäyttivät monen tulijan jo kotipihaan.Väkeä oli noin tuhat. Vanhoja busseja oli kymmenkunta, joilla pidettiin melkein non-stop-linjaa Vehoniemen museolle. Suosio oli hyvä.

Harrasteautoja oli noin sata. Niiden keskuudesta jo perinteisesti järjestäjät valitsivat viisi palkittavaa autoa:

Kantikkain: Citroën H Camionette vm. 1954 eli ”aaltopelti-Sitikka, joka kuuluu Vesa Peuralle. Perusteluna oli, että se näyttää kanttikoneella tehdylle. Samalla se osoittaa, miten ruma voi olla todella kaunis.

Kurvikkain: Chevrolet Impala vm. 1958. Auto kuuluu J-P. Lehtiselle perheineen perusteella, että tässä autossa kurvit ovat kohdallaan ja että se on pirun kaunis 50-lukulainen.

Vauhdikkain: Turo Leppäsen Fiat 500 L vm. 1971, perusteella, että auto edustaa upeasti italialaista muotoilua, ja pienestä tehosta huolimatta siihen liittyy vauhdin hurmaa.
Linjakkain: Ilpo Niemen Ford TT vm. 1925 perusteena perinteisellä tavalla kaunis ulkomuoto ja sen alkuvoimaisuus.

Korjattavin: Toyota Corolla DX vm. 1981, joka kuuluu Arja Hiirelle perusteena, että tiepalvelun näkökulmasta auto olisi erittäin todennäköisesti heidän autettavissaan jatkamaan matkaa.

Meidän porukkamme urotyö oli makkarakioski, johon Pirkko Heinokin osallistui. Makkaranpaistotoimen johtajana oli Jorma Palonen ja kenttäpäällikkönä Reska Heino. Apumiehiä oli perinteisesti riittävästi. Erityinen kiitos heille!

-mpz

5.10.2021